Asensin kaupan sovelluksen. Foliohattu kiristyi
Asensin ensimmäisen kaupan oman sovelluksen puhelimeeni. Eli olen nyt siis astunut jälleen yhden askeleen syvemmälle kontrolloidun kuluttajan maailmaan. 😄 Kohta kun menen kauppaan, niin sisäänkäynnin näyttö tervehtii. “Päivää Rauno. Tänään sinä haluat ostaa pihviä, kahvia ja ehkä vähän suklaata. Olutta katselit eilen, mutta et ostanut. Harkitsit myös hammastahnaa viime viikolla.”
Mistä se sen tietää? No ehkä siitä, mitä olen kotona googlannut. Ehkä siitä, mitä olen ennen ostanut. Ehkä siitä, missä kohtaa kauppaa olen viimeksi pysähtynyt liian pitkäksi aikaa. Tai siitä, että puhelimessani oleva sovellus kuulee kaupan omia lähettimiä (bluetooth-majakat eli beaconit) ja raportoi, missä päin myymälää kuljen.
En väitä, että juuri näin nyt tapahtuu. Mutta teknisesti tällainen maailma ei ole enää mitään tieteiselokuvaa. Ennen kauppa tiesi kuitista, mitä ostin. Nyt se voi ainakin teoriassa tietää myös, mitä harkitsin jo kotona. Kohta mainostaulu ehkä tietää ennen minua, tulinko hakemaan pihviä, olutta vai käristeitä. 😄 Voi olla, että ajattelen liian pitkälle. Mutta usein se tulevaisuus on tullut juuri sieltä, mistä ensin sanottiin, että älä nyt hulluja puhu.
Ilman foliohattua. Beaconeiden avulla voidaan kerätä dataa siitä, missä käyttäjät liikkuvat. Beaconia voidaan hyödyntää esimerkiksi asiakkaan tai työntekijän tunnistamisessa silloin, kun hän kävelee ovesta sisään tai ulos. Kun saavut kauppaan, voit saada suoraan kännykän näytölle push-ilmoituksen alennustuotteista. Tai kun saavut lentokentälle, sovellus voi informoida koneen myöhästymisestä ja kertoa saatavilla olevista palveluista. Oikein käytettynä auttaa sujuvuudessa, mutta joo. Seuranta lisääntyy joka tapauksessa.
Sitten se oikea kysymys. Haittaako tämä mitään?
Ei välttämättä, jos dataa käytetään järkevästi. Onhan siitä hyötyä, jos kauppa kertoo tarjouksista tai lentokenttä ohjaa oikeaan paikkaan. Raja menee siinä, aletaanko ihmisestä rakentaa tarkkaa profiilia. Missä käyn, mitä ostan, mitä katselen, mihin aikaan liikun ja mihin mainoksiin reagoin.
Yksittäisenä tietona tuo ei tunnu ihmeelliseltä. Mutta kun kaikki yhdistetään, ihmisestä voi muodostua yllättävän tarkka kuva.
Silloin se kysymys kuuluu. Haluammeko me oikeasti, että meistä tehdään näin kattavia profiileja internetin syövereihin?
Minun henkilökohtainen ärsytykseni ei edes liity eniten siihen mahdolliseen seurantaan tai profilointiin. Olen monta kertaa sanonut, että olen jo siinä iässä, että aivan sama. 😃
Minä vihaan tyrkyttävää mainontaa. Se on se varsinainen syy, miksi kartan näitä sovelluksia, push-ilmoituksia, kanta-asiakastarjouksia ja kaiken maailman “sinulle valittuja etuja”. En kaipaa puhelimeeni huutelijaa, joka kertoo mitä minun pitäisi ostaa, milloin minun pitäisi ostaa ja mistä minun pitäisi innostua. Jos tarvitsen pihvin, kahvin tai hammastahnan, osaan kyllä löytää ne kaupasta itsekin. 🙂
Joten minulle seuranta on oma keskustelunsa. Mutta se tyrkytys! Se on se mikä minulla tökkii ja isosti. 🙂
Mistä se sen tietää? No ehkä siitä, mitä olen kotona googlannut. Ehkä siitä, mitä olen ennen ostanut. Ehkä siitä, missä kohtaa kauppaa olen viimeksi pysähtynyt liian pitkäksi aikaa. Tai siitä, että puhelimessani oleva sovellus kuulee kaupan omia lähettimiä (bluetooth-majakat eli beaconit) ja raportoi, missä päin myymälää kuljen.
En väitä, että juuri näin nyt tapahtuu. Mutta teknisesti tällainen maailma ei ole enää mitään tieteiselokuvaa. Ennen kauppa tiesi kuitista, mitä ostin. Nyt se voi ainakin teoriassa tietää myös, mitä harkitsin jo kotona. Kohta mainostaulu ehkä tietää ennen minua, tulinko hakemaan pihviä, olutta vai käristeitä. 😄 Voi olla, että ajattelen liian pitkälle. Mutta usein se tulevaisuus on tullut juuri sieltä, mistä ensin sanottiin, että älä nyt hulluja puhu.
Ilman foliohattua. Beaconeiden avulla voidaan kerätä dataa siitä, missä käyttäjät liikkuvat. Beaconia voidaan hyödyntää esimerkiksi asiakkaan tai työntekijän tunnistamisessa silloin, kun hän kävelee ovesta sisään tai ulos. Kun saavut kauppaan, voit saada suoraan kännykän näytölle push-ilmoituksen alennustuotteista. Tai kun saavut lentokentälle, sovellus voi informoida koneen myöhästymisestä ja kertoa saatavilla olevista palveluista. Oikein käytettynä auttaa sujuvuudessa, mutta joo. Seuranta lisääntyy joka tapauksessa.
Sitten se oikea kysymys. Haittaako tämä mitään?
Ei välttämättä, jos dataa käytetään järkevästi. Onhan siitä hyötyä, jos kauppa kertoo tarjouksista tai lentokenttä ohjaa oikeaan paikkaan. Raja menee siinä, aletaanko ihmisestä rakentaa tarkkaa profiilia. Missä käyn, mitä ostan, mitä katselen, mihin aikaan liikun ja mihin mainoksiin reagoin.
Yksittäisenä tietona tuo ei tunnu ihmeelliseltä. Mutta kun kaikki yhdistetään, ihmisestä voi muodostua yllättävän tarkka kuva.
Silloin se kysymys kuuluu. Haluammeko me oikeasti, että meistä tehdään näin kattavia profiileja internetin syövereihin?
Minun henkilökohtainen ärsytykseni ei edes liity eniten siihen mahdolliseen seurantaan tai profilointiin. Olen monta kertaa sanonut, että olen jo siinä iässä, että aivan sama. 😃
Minä vihaan tyrkyttävää mainontaa. Se on se varsinainen syy, miksi kartan näitä sovelluksia, push-ilmoituksia, kanta-asiakastarjouksia ja kaiken maailman “sinulle valittuja etuja”. En kaipaa puhelimeeni huutelijaa, joka kertoo mitä minun pitäisi ostaa, milloin minun pitäisi ostaa ja mistä minun pitäisi innostua. Jos tarvitsen pihvin, kahvin tai hammastahnan, osaan kyllä löytää ne kaupasta itsekin. 🙂
Joten minulle seuranta on oma keskustelunsa. Mutta se tyrkytys! Se on se mikä minulla tökkii ja isosti. 🙂