1. Finaali 12.9.2026
Vimpelin Veto - Sotkamon Jymy 1 - 0 (2-2, 2-2, 1-0)

Finaalisarja alkoi juuri niin kuin finaalisarjan kuuluukin alkaa

Vimpelin Vedon ja Sotkamon Jymyn ensimmäinen finaali oli juuri sellainen ottelu, jossa jälkipuhetta riittää. Veto voitti Saarikentällä 1–0, mutta ottelu ei ratkennut helposti eikä se missään vaiheessa näyttänyt siltä, että toinen joukkue olisi tullut paikalle vain osallistumaan. Molemmat puolustivat hyvin, molemmat tekivät paljon asioita oikein ja molemmat joutuivat pelaamaan pitkään todella pienillä marginaaleilla. Silti lopputulos on aika yksinkertainen. Vimpeli voitti ottelun.

Ottelun jälkeen on puhuttu siitä, oliko Sotkamo pelissä parempi joukkue. Minä ymmärrän tuon ajatuksen siinä mielessä, että Sotkamo pelasi hyvän ottelun. Sitä ei voi kiistää. Se oli hyvin mukana, ulkopeli piti Vedon pitkään ahtaalla ja sisäpelissäkin se sai aivan riittävästi paikkoja tehdä enemmän kuin neljä juoksua. Mutta jos asiaa katsoo tilastojen kautta, väite Sotkamon paremmuudesta ei ole ainakaan kovin yksiselitteinen.

Vimpeli teki ottelussa viisi juoksua, Sotkamo neljä. Kolmostilanteet menivät tasan 11–11. Vimpelin kärkilyönnit olivat 48/82 eli 58,5 prosenttia. Sotkamolla vastaava luku oli 36/72 eli 50,0 prosenttia. Molemmat saivat siis yhtä paljon kolmostilanteita, mutta Vimpeli onnistui etenemisissä ja vaihtamisessa kokonaisuutena paremmin. Kun ottelu päättyy yhden juoksun erolla, tällaiset erot eivät ole pieniä.

Tässä pelissä ei siis ollut niin, että Sotkamo olisi hallinnut tilannemäärää ja Vimpeli vain jotenkin roikkunut mukana. Tilanteet olivat tasan. Vimpeli löi yhden juoksun enemmän. Vimpeli onnistui kärkilyönneissä paremmin. Jos paremmuutta etsitään tilastoista, ei se ainakaan suoraan Sotkamon puolelle käänny.

Vedon sisäpelissä näkyi, että helppoa ei ollut. Veto sai 11 kolmostilannetta, mikä ei ole Saarikentällä mikään murskaluku, mutta finaalin ensimmäisessä ottelussa se riitti voittoon. Juho Heikkala oli Vedon vahvimpia onnistujia sisällä. Hänen rivinsä 8/10 kärkilyönneissä ja kaksi lyötyä juoksua kertoo paljon. Heikkala oli siinä mielessä ottelun avainpelaajia, että hänen onnistumisensa eivät jääneet vain tilanteen rakentamiseen, vaan ne näkyivät suoraan taululla.

Henri Puputti löi myös kaksi juoksua. Hänen rivinsä ei ollut prosenttina mikään täydellinen, 6/12, mutta kotiuttajalle tärkeintä on lopulta se, tuleeko juoksuja. Tässä ottelussa tuli. Matias Rinta-aho löi Vedolle vielä yhden juoksun, ja näin Vedon viisi juoksua jakautuivat kolmelle eri lyöjälle. Se ei ollut mikään ilotulitus, mutta finaaliottelussa viisi juoksua tällaista ulkopeliä vastaan on jo paljon.

Vedon etenemis- ja vaihtopelissä kiinnostavia nimiä olivat myös Veeti Kortehisto ja Mikko Kanala. Veeti Kortehiston 7/8 kärkilyönnit ja kaksi tuotua juoksua on erittäin vahva rivi. Mikko Kanala toi myös kaksi juoksua ja teki viisi kärkilyöntiä. Aleksi Lassila jäi prosentteina tavallista vaisummaksi, mutta hänenkin kauttaan syntyi kuusi kärkilyöntiä ja erityisesti kakkostilanteessa neljä onnistumista kahdeksasta yrityksestä. Se ei ollut hänen parastaan, mutta ei se ollut myöskään täysin tyhjää.

Sotkamon sisäpelissä yksi nimi erottui selvästi. Roope Korhonen löi kolme joukkueensa neljästä juoksusta. Se on kova suoritus finaalissa. Hänen kärkilyöntinsä olivat 6/9 ja kotiutusyritykset 3/5. Jos Sotkamon sisäpelistä pitää nostaa yksi selvä onnistuja, se on juuri Roope Korhonen. Hän teki sen, mitä kotiuttajalta odotetaan.

Muuten Sotkamon onnistumiset jakaantuivat enemmän tilanteiden rakenteluun. Elmeri Purmonen oli 5/7, Kalle Kuosmanen 5/8 ja Hannes Pekkinen 4/7. Nuo ovat ihan hyviä rivejä. Mutta Sotkamon ongelma oli se, että tilanteita ei saatu kotiin asti aivan riittävästi. Kolmostilanteita oli yhtä paljon kuin Vedolla, mutta juoksuja yksi vähemmän. Se on ottelussa juuri se ero, jolla finaalin avauspeli ratkesi.

RunnerMove-tilasto kertoo saman asian vähän toisesta suunnasta. Vimpeli sai lyöjien aikana etenemisiä seuraavasti: 25 kertaa ykköseltä kakkoselle, 11 kertaa kakkoselta kolmoselle ja 5 kertaa kolmoselta kotiin. Sotkamon vastaavat luvut olivat 23, 11 ja 4. Ero on pieni, mutta ratkaiseva. Kakkoselta kolmoselle joukkueet olivat tasoissa, mutta Vimpeli sai vähän enemmän liikettä alkupäähän ja yhden kotiintulon enemmän.

Juuri tuossa näkyy koko ottelun kuva. Ei isoja eroja, ei mitään murskaavaa ylivoimaa, vaan pieni etu siellä ja toinen täällä. Vimpeli oli hiukan parempi kärkilyöntien kokonaismäärässä, hiukan parempi prosentissa ja lopulta hiukan parempi juoksujen tekemisessä. Se riitti.

Haavojen määrä kertoo ottelun luonteesta palojen kokonaismäärää paremmin. Vimpelille tuli 40 haavaa ja Sotkamolle 30. Se kertoo siitä, että Vedon sisäpeli katkesi usein, mutta se ei silti kuollut. Veto joutui rakentamaan uudelleen, ja teki sen riittävän monta kertaa.

Tässä mielessä Vimpelin voitto oli aika vahva merkki. Jos Veto ei ollut omalla parhaalla tasollaan ja voitti silti, niin se on Sotkamon kannalta hankala viesti. Finaalisarja pelataan paras viidestä -järjestelmällä. Jos Sotkamo oli ensimmäisessä ottelussa omasta mielestään parempi ja hävisi, silloin sen pitää seuraavissa otteluissa olla vielä parempi, koska tuskin Vimpeli pelaa koko sarjaa sillä tavalla, että sen parhaat aseet jäävät puolivaloille.

Ja voidaan asia sanoa vähän suoremminkin. Jos Vimpeli oli huonompi joukkue ja voitti, niin mitä se kertoo Sotkamosta, joka ei pystynyt voittamaan sitä huonompaa joukkuetta?

Tämä ei tietenkään tarkoita, että sarja olisi ratkennut. Ei lähellekään. Sotkamo osoitti heti avausottelussa, että se pystyy haastamaan Vedon kunnolla. Se sai yhtä paljon kolmostilanteita, puolusti hyvin ja piti ottelun loppuun asti auki. Seuraava peli voi kääntyä pienestä asiasta toiseen suuntaan. Näiden joukkueiden välillä ei ole sellaista eroa, että kukaan voisi lähteä ylimielisesti seuraavaan otteluun.

Mutta ensimmäisen ottelun jälkeen on silti hyvä muistaa yksi asia. Pesäpallossa ei jaeta voittoa sille, joka tuntui paremmalta. Voitto annetaan sille, joka tekee tarvittavat juoksut ja pitää vastustajan yhden juoksun päässä. Tässä ottelussa se joukkue oli Vimpelin Veto.

Tilastojen valossa Veto ei varastanut tätä voittoa. Se voitti tasaisen finaaliottelun niillä pienillä eroilla, joilla finaaleja voitetaan. Enemmän kärkilyöntejä, parempi onnistumisprosentti, yhtä paljon kolmostilanteita ja yksi juoksu enemmän. Se ei ole sattumaa, vaikka ottelu olikin tasainen.

Finaalisarja alkoi Vedon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Ei täydellisellä esityksellä, vaan voitolla. Ja joskus se on finaaleissa kaikkein tärkein viesti.