Meistä jokainen katsoo maailmaa oman putkensa läpi. Toisilla sitä kutsutaan harrastukseksi, toisilla ammatiksi ja joskus jopa asiantuntemukseksi.

Olen miettinyt usein sellaista asiaa, että ihmiselle taitaa tulla aika helposti jonkinlainen putkinäkö.

Ei välttämättä pahalla tavalla. Ei niin, että ihminen olisi tyhmä tai ahdasmielinen. Vaan niin, että kun ihminen elää pitkään jonkun asian ympärillä, niin koko maailma alkaa pikkuhiljaa näyttää sen asian näköiseltä.

Jos joku pelaa huipputasolla jotain lajia, niin elämä pyörii harjoitusten, pelien, joukkueen, valmentajien, pukukopin ja saman porukan ympärillä. Kesät menevät kentillä, talvet harjoitellessa ja keskustelut käydään usein niiden ihmisten kanssa, jotka elävät samaa elämää.

Eikä tämä koske vain urheilua. Sama pätee shakkiin, ralliin, lentäjiin, hoitoalaan, yrittäjiin, harrastajiin ja oikeastaan melkein kaikkeen.

Otetaan vaikka minun oma alani, eli ATK. Olen huomannut, että jos ihminen työskentelee pitkään jossain tietyssä yrityksessä, hänen ATK-osaamisensa voi olla todella hyvää juuri siinä ympäristössä. Hän tuntee sen firman ohjelmat, palvelimet, käyttäjät, tulostimet, järjestelmät ja tavat toimia.

Mutta sitten kun eteen tuodaan tavallisen ihmisen kotikone, jossa on vähän kaikkea mahdollista sekaisin, vanha Windows, outoja virheilmoituksia, kadonneita salasanoja, sähköposti ongelma, tulostin joka ei tulosta ja käyttäjä joka sanoo vain, että “kyllä tämä ennen toimi”, niin ollaankin ihan eri maailmassa.

Siinä ei auta pelkkä yhden firman järjestelmäosaaminen. Siinä tarvitaan vähän sellaista sekalaista katutason "ATK-lääkärin" vikaa. Pitää tutkia, arvata, kokeilla, muistaa vanhoja tapauksia ja välillä melkein haistaa, mistä kone nyt tällä kertaa kiukuttelee. Samalla tiedostaa, että kyse on vain ehkä auringonpilkkujen asennosta.

Tässä kohtaa voisin tietysti väittää, että minulla ei ole tällaista putkinäköä. Mutta sehän olisi jo itsessään aika varma merkki siitä, että taitaa olla. :D

Totta kai minunkin maailmani on suppea omalla tavallaan. Minä katson asioita yrittäjän, ATK-ihmisen, asiakkaiden ongelmien, omien kokemusten ja oman elämän kautta. Se on minun putkeni. Toisella se putki on pesäpallokenttä, toisella hoivakoti, kolmannella lentokoneen ohjaamo, neljännellä toimisto, viidennellä autokorjaamo.

Ehkä ihminen ei edes pysty elämään ilman jonkinlaista putkea. Maailma on niin iso, että se pitää rajata johonkin. Muuten pää hajoaisi jo ennen aamukahvia.

Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos ihminen alkaa kuvitella, että hänen oma putkensa on koko maailma. Että jos minun työpaikalla asiat ovat näin, niin kaikkialla ne ovat näin. Jos minun harrastusporukassa ajatellaan näin, niin kaikki järkevät ihmiset ajattelevat näin. Jos minun ammattini toimii näin, niin muidenkin pitäisi ymmärtää maailma näin.

No ei se niin tietenkään mene.

Jokaisella porukalla on omat puheensa, omat sääntönsä, omat sankarinsa, omat murheensa ja omat itsestäänselvyytensä. Ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä niistä puoliakaan. Ja joskus se ulkopuolinen juuri siksi näkee jotain, mitä sisällä olevat eivät enää huomaa kun katsovat kaikkea saman putken läpi.

Tämä on minusta mielenkiintoinen asia. Ei siksi, että voisi osoitella muita ja sanoa, että sinulla on putkinäkö. Vaan siksi, että voi joskus pysähtyä miettimään, että hetkinen, minkälaisen putken läpi minä itse tätä maailmaa katselen.

Vastaus taitaa olla, että meillä kaikilla on putkinäkö.

Toisilla se on vain kiillotettu ja hienosti nimetty asiantuntemukseksi. :D