Olen seurannut tätä datakeskus- ja tekoälyjuttua aika tarkasti. Varmaan siksi, että pyörin tietokoneiden, tekniikan ja käytännön IT:n ympärillä päivästä toiseen.

Minulle nämä eivät ole mitään pilviä taivaalla, vaan ihan konkreettisia halleja täynnä rautaa ja rauta tarvitsee sähköä.

Ja paljon.

Minä en ole tekoälyä vastaan. Päinvastoin. Olen itse hyötynyt siitä työssä jo paljon. Mutta silti tykkään katsoa asioita myös sieltä lattiatason kautta. Mitä tämä tarkoittaa tavalliselle ihmiselle, joka maksaa sähkölaskun.

Fakta on, että sähkön tarve tulee kasvamaan Suomessa ihan järkyttävän paljon. Datakeskukset, sähköautot, kaikki samaan aikaan. Tämä ei ole mielipide, vaan suunta johon ollaan menossa. Ja kun kysyntä kasvaa, niin kyllä se näkyy hinnassa. Ainakin hetkittäin. Riippuu ihan siitä, ehditäänkö sähköntuotanto ja sähköverkot rakentaa samaa vauhtia.

Minä en kuitenkaan usko mihinkään “datakeskukset vie kaiken sähkön ja kansa istuu pimeässä” -juttuun. Mutta yhtä rehellisesti niin isot toimijat osaavat suojata itsensä paremmin. Pitkät sähkösopimukset, oma tuotanto, isot rahat taustalla. Se ei ole salaliitto. Se on markkinatalous.

Se mikä minua itseä mietityttää enemmän on se, että sähkön merkitys muuttuu. Ennen sähkö oli vähän niin kuin itsestäänselvyys. Nyt siitä tulee koko ajan enemmän strateginen resurssi. Vähän sama fiilis kuin joskus öljyssä.

Sitten tämä toinen puoli, mistä puhutaan vähemmän. Kuka hyötyy? Näistä hyötyy eniten globaalit teknologiayhtiöt ja energiabisnes. Suomi hyötyy myös, mutta ei tämä mikään kultakaivos kansalle suoraan ole. Rakentaminen työllistää paljon. Valmis datakeskus yllättävän vähän.

Silti maailma menee tähän suuntaan joka tapauksessa. Datakeskuksia rakennetaan Eurooppaan vaikka Suomi sanoisi ei. Silloin ne menevät Ruotsiin, Norjaan tai johonkin muualle.

Ehkä isoin asia minulle on se, että tästä pitäisi pystyä puhumaan ilman hypeä ja ilman pelottelua. Ihan normaalisti. Hyödyt ja riskit samaan aikaan pöytään.

Minä en näe tätä pelkkänä uhkana.

Mutta en myöskään pelkkänä menestystarinana.

Ehkä tämä on vähän niin kuin moni muukin iso muutos maailmassa. Hyvää ja huonoa tulee samaan aikaan. Tärkeintä olisi, että asioista pystytään puhumaan rehellisesti. Myös niistä epämukavista kohdista.

Loppujen lopuksi tavalliselle ihmiselle tärkein on aika yksinkertaista. Se että valot syttyvät kun katkaisijaa painaa, lämmitys toimii talvella ja sähkölasku pysyy sellaisena, että sen pystyy maksamaan ilman että tarvitsee valvoa öitä sen takia.

Ehkä se on se mittari, millä nämäkin asiat lopulta pitäisi mitata. 🙂