Olen tehnyt töitä tietokoneiden kanssa vuosikymmeniä. Olen nähnyt ajan, jolloin tietokone ei ollut itsestäänselvyys. Olen nähnyt internetin tulon. Olen nähnyt myös sen, miten uusi teknologia herättää aina samat reaktiot. Osa innostuu, osa epäilee ja osa nauraa.

Sama ilmiö toistuu nyt tekoälyn kanssa.

Minulle tekoäly ei ole uskon asia. Se ei ole ihme eikä ratkaisu kaikkeen. Minulle se on työkalu ja vain yksi työkalu muiden joukossa. Samalla tavalla kuin käyttöjärjestelmä tai ohjelmisto, joka helpottaa työtä tai nopeuttaa tekemistä.

Yksi asia ei muutu. Vaikka työkalut muuttuvat vastuu on aina ihmisellä.

Tekoäly voi auttaa alkuun. Se voi nopeuttaa työtä. Se voi antaa näkökulmia, mutta jos julkaisen jotain, minun pitää ymmärtää mitä olen julkaisemassa.

Olen työelämässä nähnyt monta kertaa, mitä tapahtuu, kun luotetaan järjestelmään sokeasti ilman että ymmärretään mitä sen takana tapahtuu, eikä se ole koskaan päättynyt hyvin.

Uusi teknologia herättää aina epävarmuutta. Niin on ollut ennen. Niin on nyt. Ja niin tulee olemaan jatkossakin. Kehitys ei pysähdy siihen, että joku suhtautuu siihen ylimielisesti tai vähättelee sitä.

Minun ajatteluni on lopulta yksinkertainen. Jos uusi työkalu auttaa tekemään asioita paremmin tai järkevämmin, miksi en käyttäisi sitä?

Loppujen lopuksi ehkä tärkeintä on pysyä uteliaana, koska maailma muuttuu joka tapauksessa. Muutoksen keskellä yleensä ne pärjäävät parhaiten, jotka ovat valmiita oppimaan vielä silloinkin, kun luulevat jo osaavansa tarpeeksi.

Tämän junan kyytiin kannattaa hypätä. Vaihtoehtona toki jäädä asemalle istumaan paikalleen ja katsomaan kun muut menee vasemmalta ja oikealta ohi.